Holmenkollen

Otepään maailman cupin jälkeen kisoja on tahkottu melko paljon ympäri maita ja mantuja. Menestystäkin on tullut, joista parhaimpina voisin mainita Vöyrin SM-kisojen 4. sijan ja Baltian Scandinavia cuppien 2. ja 3. sijan.

Viime viikonlopun kenraaliharjoitus Drammenin maailman cupissa ei ollut sitä, mitä lähdin hakemaan. Puolitoista viikkoa kotona kovassa pakkasessa ja nihkeässä kelissä tuntui jäykistäneen lihakset. Erityisesti kisan alku tuntui vaikealta ja jäykältä, mutta loppua kohti fiilis parani.

Nyt olen kohta viikon verran valmistautunut Holmenkollenin vaativilla kisaladuilla kohti kauden pääkisaa. Treeni treeniltä vire on tuntunut paremmalta ja kisajännitys on alkanut kutkuttamaan vatsanpohjassa mukavasti. Toivotaan, että tuntemukset ovat olleet oikeansuuntaisia ja kauden paras vire sattuisi sunnuntaiksi.

Huomenna ohjelmassa on suksen testausta ja fiilistelyä kisaladuilla, jonne ensimmäiset kannustajat ovat saapuneet telttojen kanssa jo noin viikko sitten. Sunnuntaina on odotettavissa varmasti urani hienoimmat kisat ja fiilistä ei varmasti tarvitse houkutella esiin.

-Lari-

Koko alkukausi tuntui menneen puolikuntoisena ja Davosista kotiin päästyäni verikokeista selvisi, että kroppa ei ollut aivan terve. Ei siis ihme, että tuloksen tekeminen oli ollut vaikeaa ja jouduin aloittamaan antibioottikuurin.

Joulun jälkeen vähän ennen vuoden vaihdetta olo alkoi pikku hiljaa tuntumaan terveeltä. Kolmen antibioottikuurin jälkeen luulisi, että kaikki mahdolliset pöpöt on nyt tapettu.

Lähdin kokeilemaan Imatralle Uudenvuoden Hiihtoihin vauhtia. Alla oli vasta muutama hyvä treeni ja kasapäin todella huonoja. Kisasta tuli kuitenkin voitto, vaikka hiihto oli vaikeaa alusta loppuun. Pakkanenkin paukkui, mutta oli tärkeää päästä kisaamaan kolmen viikon tauon jälkeen. Takapakkia ei tullut ja pystyin jatkamaan harjoittelua.

Pari kunnon treeniä ennen Ruotsin Scandinavia Cuppia ja lähdin hakemaan vauhtia Torsbyn maaperältä. Lauantain 15km perinteisin kisa puhui taas urheilun karua kieltä ja todella tahmean hiihdon jälkeen tuntui, että mikään ei olisi mennyt eteenpäin. Sunnuntain kisasta en siis odottanut paljoa. Päätin vain aloittaa 20km vapaan yhteislähtökisan rohkeasti muiden mukana ja tällä kertaa kroppa tuntui toimivan hyvin. Yritin hiihtää rohkeasti ja tein paljon myös vetomiehen hommia. Viimeisellä kierroksella eteeni kaaduttiin ja kaaduin siinä rytäkässä itsekkin. Sillä hetkellä sijat 3.-13. olivat jaossa ja jäin porukan viimeiseksi. Tehtävissä ei ollut enää kuin yrittää ajaa muut kiinni ja selvitä maaliin mahdollisimman hyvällä sijalla. Joukon kärkipää aloitti juuri loppuvedon, kun pääsin tuntumaan. Minulta oli eväät syöty kiinnikuromisen aikana enkä pystynyt vastaamaan muiden kiriin. Tuloksena 11. sija ja merkki siitä, että kunto ja vauhti on taas löytymässä.

Viime viikonloppuna hiihdin Kangasalalla ja Tampereella. Kangasalalla oli jo tänä talvena tutuksi tullut kovan pakkasen kisa. Halusin kuitenkin hiihtää ,sillä pertsan kanssa on tuntunut olevan eniten ongelmia ja nyt sitä pääsi taas mittaamaan. Tuloksena mielestäni hyvä hiihto ja voitto 54 sekunnin erolla seuraavaan. Kerran tuli koitettua niin ahnasta vuorohiihtoakin, että piti ottaa lähituntumaa lumen kanssa.

Tampereen talvikisoissa pakkanen ei enää pakkunut, mutta edellisyön 30 asteen pakkanen piti huolen, että lumi ei ollut liukasta eikä tuulen tuoma tuiskulumi tai miesten sarjan loppupään lähtijöiden aikaan alkanut lumisade helpottanut urakkaa. Tulos oli mielestäni hyvä, vaikka hiihto ei tuntunutkaan läheskään yhtä helpolta kuin edellispäivänä. Voitto tuli 23 sekunnin erolla. Ero ei kuitenkaan kerro aivan koko totuutta, sillä tein niinkin amatöörimäisen virheen, että hiihdin harhaan alamäen päätteeksi olleesta risteyksestä ja jouduin palaamaan takaisin päin. Onneksi tajusin katsoa taakseni, sillä aloin miettimään, että meniköhän se rata tästä. Kerkesin huomata, että takaa tulevat menivät eri reittiä ja tein uukkarin. Opinpahan, että pitää olla tarkkavaisempi, jos järjestäjä kerää opasteet pois ennenkuin kisa on kaikkien osalta ohi. Seuraava kierros menikin jo oikeaa reittiä.

Nyt tuntuu siltä, että vauhti olisi taas pikkuhiljaa löytymässä. Perustreenit ja terveenä pysyminen tuottaa siis tulosta. Nyt toivon vain, että pystyn karistamaan epäilijöiden mietteet ensi viikonlopun Otepään maailman cupissa ja hiihtämään sillä tasolla, mihin oikeasti kykenen. Alisuorittaminen on ruvennut kypsyttämään jo itseänikin.

-Lari-

MOI!

Edellisestä blogistani on kulunut pitkä tovi. Ajattelinkin nyt kertoa ,missä kaikkialla olen kerennyt treenaamaan, kisailemaan ja missä olen nyt.

Val Senales

Ramsaun jälkeen ehdin olemaan pari viikkoa kotona, jonka jälkeen otin suunnaksi Italian Val Senaleksen. Uusi paikka ja uudet kujeet toivat mukavaa vaihtelua tutuiksi käyneisiin leiripaikkoihin. Kyseessä oli siis korkean paikan leiri Italiassa, jossa leireilin tällä kertaa vierailijana a-maajoukkueen mukana. Leiri oli onnistunut hyvin talvisissa hiihto-olosuhteissa ja melkein leirin loppuun asti kestäneissä hyvissä rullahiihto olosuhteissa, kunnes lumi valtasi rullahiihtobaanamme. Lumimyrskyn vuoksi viimeisten päivien ohjelmaa piti hieman soveltaa, mutta se ei suuremmin menoa haitannut. Leirin lopussa itselleni iski vähän väsyä, joka oli odotettavissakin kahden viikon treenaamisen päätteeksi. Turha reissuhan se olisi ollut jos ei missään olisi tuntunut ;)

Rovaniemi

Viikko kotona treenaamista, lähinnä Italian reissusta palauttelua, ja nokka kohti alkutalven perinteistä lumileiriä Pohjois-Suomeen. Uusien leiripaikkojen sarja sai jatkoa, sillä Rovaniemellä olen vain hiihtänyt kilpaa, mutta en varsinaisesti leireillyt. Viikko Rovaniemellä sujui vaihdellen. Oli selvästi havaittavissa, että leiritykseen oli tullut paljon lisää korkean paikan harjoittelua. Tuntemukset siitä, kuinka palautunut oli jatkamaan harjoittelua vaihtelivat. Hyvin määräharjoittelua ja muutamalla napakalla teholla höystetty viikko onnistui kuitenkin kohtuullisesti ja oli aika jatkaa kohti seuraavaa leiripaikkaa Olosta.

Olos

Taas uusi treenipaikka. Laduista tuttu oli ainoastaan kisalatu, jolla jo usean vuoden ajan olen karsinut alkukauden kisoihin. Oli mukavaa päästä tutustumaan Oloksen muuhunkin latutarjontaa nyt kun luonnonluntakin oli riittävästi. Vaihtoehtoja riitti mukavasti ja pakkasen paukkuessa kylmyyttä pääsi karkuun tunturi päällä kiemurteleville laduille. Oloksella leireilyn lisäksi oli tarkoitus hiihtää kauden ensimmäiset kisat. Rovaniemeltä olin saanut tuliaisiksi alkavan flunssan tunteen, joka aiheutti nenän tukkoisuutta ja limaneritystä kurkusta. Onnistuin kuitenkin pitämään itseni riittävän terveenä, jotta pystyin treenaamaan ja kilpailemaan. Kauden avaukseksi kisat olivat minulle urani parhaat. Pienistä hengitysongelmista huolimatta suksi liikkui sen verran rivakkaan, että paikka kauden maailman cup-avaukseen irtosi ja leiri jatkui kirpeässä pakkassäässä vielä muutaman päivän Oloksella.

Jällivaara

Ensimmäistä kertaa kauden maailman cup-avauksessa oli uusi tilanne itselleni. Jällivaaran latu osoittautui, vauhdikkaaksi ja mutkaiseksi ja tällä kertaa haastavaksi omien tulosteni perusteella. Henkilökohtaiselta matkalta tavoitteeni oli saada pisteitä ja mieluummin enemmän kuin muutama. Pisteet jäivät kuitenkin haaveeksi, mutta muihin suomalaisiin verrattuna onnistuin kuitenkin sen verran, että lunastin paikan seuraavan päivän viestiin ykkösjoukkueeseen. Viestissä sain maksaa oppirahoja oikein kunnolla. Tyrin oman osuuteni ja katkesin muiden vauhdista Mustin loistavan avauksen jälkeen. Tulostaso viikonloppuna ei ollut sitä mitä odotin ja kohti seuraavia kisoja lähti pettynyt mies leuka rinnassa. Kaikki ei kuitenkaan tuntunut olevan ihan kohdallaan ja fiilis oli, että "voitettu" flunssan alku oli jäänyt pyörimään keuhkoihin, sillä koko viikonlopun kisoja varjosti tunne että happi ei kulje kropassa normaalilla tavalla. Niinpä päätimme lääkärini kanssa aloittaa antibioottikuurin vielä ennen Rukan kisoja.

Ruka

Ennen Rukan maailman cuppia päätin mennä pariksi päiväksi Rovaniemelle ja säästää aikaa ja hermoja turhalta edes takaiselta matkustamiselta. Ruka oli taas uusi mahdollisuus näyttää mihin taidot riittää. Huonoksi onneksi viikonloppua kiusasi kovat pakkaset ja jo aikaisempien vuosien kokemuksesta tiesin, että en ole parhaimmillani kovassa pakkasessa eikä toipumisvaiheessa olevista hengitysteistä olisi ylimääräistä apua kovalla pakkasella. Onnistuin kuitenkin perjantain sprintissä mielestäni hyvin, vaikka en aivan pisteille yltänytkään. Edellisvuoteen verrattuna perinteisen sprinttivauhtini oli parantunut merkittävästi, joten siihen täytyy olla tyytyväinen.  Lauantaina oli vuorossa perinteisen kymppi. Odotukset olivat itselläni taas korkealla ja pisteitä lähdin pyydystämään, mutta vauhti ei vaan tuntunut riittävän. Vieläkin kropassa vaivasi tunne että happi ei kulje niin kuin sen pitäisi. Vielä oli yksi kisa Rukan triplasta jäljellä. Kokonaiskisassa oli vielä mahdollisuus hiihtää kohtuullinen sijoitus, mutta keuhkot olivat erimieltä asiasta. Jouduin keskeyttämään kisan toisen kerran urallani. Tällä kertaa hengitysvaikeuksiin. Keskeyttämispäätös on aina vaikea, mutta nyt yskän kohtaukset olivat niin pahoja, että hiihtämisestä ei yksinkertaisesti tullut enää mitään. Oli aika lähteä käymään pikavisiitti kotona ennen Davosin maailman cuppia, johon onnekseni näyttöni riittivät.

Davos

Tällä hetkellä olen Davosissa. Kotona kerkesin olla puolitoista vuorokautta. Pyykit tuli pestyä ja kassi pakattua uusiksi. Lentoemäntien ja stuerttien lakon vuoksi reissuun lähtöni aikaistui vuorokaudella. Täällä Davosissa olen ollut nyt reilun viikon ja saanut harjoitella hyvissä olosuhteissa ja korkeassa ilma-alassa paukkupakkasilta turvassa. Aurinkokin on paistanut toisella tapaa kuin Suomen pimeässä kaamoksessa. Mieli on virkistynyt ja hiihtämässä on voinut käydä ilman hengityssuojaa. Toivotaan, että olosuhteet ja hyvät harjoitukset ovat tehneet tehtävänsä ja tulevan viikonlopun 15km perinteisen kisassa löytyy uusi ja parempi vauhti alkukauteen verrattuna.

Jouluksi kotiin

Reissu on ollut pitkä. Nyt olen ollut viitisen viikkoa reissussa kahdella kotona nukutulla yöllä. Ensi viikonloppuna selviää olenko vielä viikon reissussa La Clusazn maailman cupin yli vai koittaako kotimatka jo ensi viikonlopun jälkeen. Tavoite on hiihtää niin hyvin, että mahdun joukkueeseen myös La Clusazhan ja muihinkin tuleviin kisaviikonloppuihin, sillä luotan siihen, että vauhti tulee paranemaan kauden myötä. Mutta joka tapauksessa pääsen jouluksi kotiin läheisten luokse rauhoittumaan ja keräämään voimia pitkän kisakauden varalle, sillä kotivuorokausia on kertynyt vain noin viiden ja puolen viikon verran elokuun puolen välin jälkeen.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

-Lari-

Torikärry tuli työnnettyä Montebellunassa mäen päälle Imatran joukkueen kanssa reittiennätys aikaan 8.40. Kotimatkalla iski flunssa josta selvisin onneksi neljässä päivässä ja nyt olen Ramsaussa A- ja B-maajoukkueen kanssa 11 päivän leirillä.

Alkuleiri on ollut sään puolesta epävakaa, mutta yhtään treeniä ei ole tarvinnut jättää sen puolesta väliin. Ylhäällä jäätiköllä on ollut melko vetistä ja pehmeää joten hiihto on painottunut perinteiselle tyylille liiasti upottavan vapaan paanan vuoksi.

Harjoitukset leirin alussa eivät aivan kulkeneet odotusten mukaisesti. Flunssa oli sen verran sekoittanut elimistöä, että ensimmäiset päivät menivät tuntumaa ja parempaa fiilistä haeskellessa. Eilen kuitenkin homma tuntui aukeavan ja treeneistä jäi jo melko hyvä fiilis.

Tänään on ollut lepopäivä ja huomenna homma jatkuu testikisalla, jotka ovat tämän kesän leireillä menneet osaltani hyvin. Sääennusteen mukaan keli ylhäällä jäätiköllä ja myöskin täällä alhaalla pitäisi parantua, joten odotettavissa on olosuhteiden puolesta hyvä loppuleiri.

-Lari-

Edellisen blogin jälkeen olen ehtinyt treenaamaan Ylläksellä, Kolilla ja kotona. Ylläs oli minulle täysin uusi paikka kesäharjoitteluun. Maisematie ja Ylläs tunturin maastot olivat hyvät treenaamiseen, joten pitkästä ajomatkasta huolimatta Ylläksen reissu oli onnistunut ja positiivinen kokemus.

Kolille lähdin melkein suoraan Ylläkseltä parin kotipäivän jälkeen. Tuttuihin maisemiin mennessä tiesin, mitä odottaa. Sauvarinne, hotellin rullanousu ja vaellusmaastot käytettiin hyväksi. Leirin teemana oli käydä hämärän rajamailla. Raja hieman ylittyikin ja yhtä treeniä täytyi keventää, jotta selvisin leirin loppuun asti.

Kevyen viikon ja häiden jälkeen pääsin maajoukkueen mukaan St. Moritziin 1800m korkeuteen, jossa olen ollut nyt noin viikon ja olen vielä muutaman päivän. Leiri täällä on sujunut ongelmitta. Vuoriston maastoa on käytetty hyväksi jalkaisin, rullasuksin ja pyörällä, joten ylämäki harjoittelua on tullut mukavasti. Harjoittelukorkeus on vaihdellut 1800m ja 2300 metrin välillä. Vaikka leiri on pitkä, ei aika ole päässyt käymään pitkäksi, sillä St. Moritz on yksi kauneimmista paikoista, jossa olen käynyt. Treenatessa on siis nähtävää, jos muistaa välillä vilkaista treenien lomassa vähän ympärilleen.

Huomenna on luvassa testikisa noin 1200metrissä matkana 8,4km. Sen jälkeen vielä muutama treeni ja kotia kohti. Seuraava leiri on sitten Ramsaussa syyskuun puolen välin tienoilla ja tässä välissä käyn vielä pikavisiitin Italiassa leikkimielisessä torikärryn työntökisassa Imatran Urheilijoiden joukkueella.

Kuulemisiin!!

-Lari-

Kovaksi tulee tekemällä kovia juttuja. Tämä tökeröltä kansanviisaudelta kuulostava lause on toiminut harjoitteluni yhtenä perusperiaatteena ja kovien harjoitustilanteiden motivaatiomantrana nyt muutaman harjoituskauden ajan. Urheilijakokemuksen edelleen karttuessa ja liikunnanopintojen edettyä nyt ns. viisastumisvaiheeseen, tulen aina vain vakuuttuneemmaksi sen karusta neroudesta. Lihas ei nimittäin ymmärrä puhetta eikä toiveajattelua. Reisilihasta ei saa kuiskuttelemalla kestäväksi, eikä pakarat muutu fiilistelemällä graniitinkoviksi. Lihas ymmärtää vain treeniä ja se ymmärtää sitä oikein puhuttuna erinomaisen hyvin. Toistuva täsmäharjoittelu on ainoa tapa kertoa lihakselle että vaaditut ominaisuudet eivät ole nyt riittävällä tasolla ja parannuksia on tehtävä. Siten myös äärimmäisen kovuuden kehittäminen vaatii äärimmäisen kovaa treeniä. Sitä varten olen nyt täällä.

Täällä, eli Lanassa Pohjois-Italian Alpeilla, olosuhteet äärimmäisen kovuuden harjoittamiseen ovat erinomaisen hyvät. Esimerkkeinä mainittakoon vaikka aivan naapurista löytyvä 1500 metriin nouseva Passo Palade sekä pienen ajomatkan päässä oleva 2100 metrin Passo Giovo. Lisäksi kun Keskieurooppalaiseen tapaan kaikki pikku kärrypolutkin ovat viimeisen päälle sileällä asfaltilla pinnoitettu, löytyy lähiympäristöstä helposti kymmenisen muuta yli tuhatmetristä nousua, kaikki tihkuen puhdasta kovuutta. Huolto- ja jalkalenkkejä varten vaellusreittejä on vedetty jokainen vuorenrinne ristiin rastiin ja opasteetkin on niin hyvät ettei jatkuvasti tarvitse karttaa plärätä.

Ylämäkeä on siis tarjolla ja puitteet erityisesti hapenottokyvyn, lihaskestävyyden ja ylämäkitekniikoiden treenaamiseen hyödynnetään täysimääräisesti. Ohjelmassa on painotettu rullahiihtoa ja sauvarinnettä niin peruskestävyys- kuin tehoalueellakin ja soppaan on sotkettu muutama lihaskestävyys- ja loikkaharjoituskin. Treenit ovat kulkeneet pääosin erittäin hyvin ja kunto on riittänyt näissä kovissa oloissa harjoitteluun. Myös ulkoinen palaute on ollut pelkästään positiivista: ”Mein Gott, du bist stark!”, totesi vanhempi pyöräilevä herrasmies, kun ohitin hänet tasatyönnöllä Passo Paladella.

Pelkkää herkkua ja kermakakkua ei harjoittelu täällä kuitenkaan ole. Etenkin laaksoissa lämpötilat nousevat jo aamusta ihan Suomessa tuttuihin lukemiin ja siksi säännölliset juomatauot sekä kamelimainen, jopa raivokas nestetankkaus on välttämätöntä. Onneksi ohiajavien maseratien aiheuttamat viileät ilmanvirtaukset sekä tienvarsimajatalojen pihakaivot tarjoavat helpotusta oloon ja lääkitystä nestehukkaan. Reissun ainoa varsinainen kompastuskivi tähän mennessä oli kuitenkin viime viikolla nauttimani aito italialainen ja järkyttävän hyvänmakuinen pizza, joka teki yön aikana u-käännöksen ruuansulatuselimistössä ja nosti kuumeen kahdeksi päiväksi. Pelikuntoon toipuminen vei kaikkiaan kolme päivää pois kehittävästä harjoittelusta, mutta vauhti on taas löytynyt.

Leiri huipentuu viimeisenä päivänä ylitettävään 2700 metriseen Passo Stelvioon, kovaan urakkaan, josta lähden hakemaan kipua, kovuutta ja onnistumisen elämystä.

-Olli

PS. Galtsussa uusia treenikuveja

Eurooppatie 67, paremmin tunnettu Via Balticana, on tuhat kilometriä pitkä maantie Tallinnasta Varsovaan, joka toimii kaikkien seikkailunhaluisten suomalaisten väylänä Eurooppaan. Vanhojen partojen ja kokeneiden kettujen tarinoissa Via Baltica esittäytyy vaikeana kinttupolkuna jota reunustaa monet vaarat ja jonka varrelle on moni matkalainen jäänyt. Kuuleman mukaan tiet ovat täynnä kyynärän syvyisiä uria ja pullollaan sodanaikaisia jalkamiinoja. Liikennevaloissa pikkupojat kyttäävät kulman takana puukot ojossa, milloin voivat rynnätä tökkimään valoihin pysähtyneen viattoman kulkijan renkaita. Sanovat myös, että jos matkalla tekee yhdenkin väärän käännöksen, on oikealle reitille palattava kymmenessä minuutissa tai muuten joutuu varmasti ryöstetyksi. Kovaonnisimpien omaisuus viedään amerikan malliin vauhdissa autonrenkaita ja bensatankin sisältöä myöten.

Läksyt oli siis tehty ja ennakkotietojen perusteella luvassa oli juuri hakemani seikkailu. Hylkäävät perusteet perinteiselle Ruotsi-Tanska-Saksa –yhdistelmälle olivat tylsyys ja tavallisuus. Kunnianhimoinen tavoite oli ajaa noin 2400 km Tallinnasta Pohjois-Italiaan Lanaan kolmessa päivässä ja olla perillä maanantaina iltapäivällä. Suunnitelmana oli ajaa siten rennolla aikataululla, että aamuin illoin oli aikaa käydä vähän treenaamassa ja siten ylläpitää edes jonkinlaista treenituntumaa.

Vähitellen matkan aikana ennakkotietoni osoittautuivat pääosin vääriksi. Ainoastaan jutut uraisista teistä olivat osittain totta, sillä välillä tiet erityisesti Liettuassa ja Puolassa muistuttivat lähinnä perinteisen latua. Rosvoista ei näkynyt vilaustakaan ja autonrenkaatkin säästyivät puukoniskuilta. Yöt vietettiin hotelleissa Riikassa, Etelä-Puolassa ja Itävallassa Linzin laitamilla. Raskainta matkanteko oli Puolassa, missä loputon rekkojen ohittelu ja hitaat taajama-alueet hyydyttivät keskinopeuden pohjamutiin. Itävallassa ja Italiassa taas kilometrit taittui kuin leikiten moottoriteitä pitkin ja määränpää lähestyi vauhdilla. Perillä Lanassa olimme suunnitelman mukaisesti iltapäivällä, jossa tohina jatkui vielä pakkausten purkamisen ja kauppareissun merkeissä.

Illan hämärtyessä ehdin lähteä vielä iltalenkille. Juoksu tuntui matkan jälkeen yllättäen helpolta, joten päätin juosta läheistä vuorenrinnettä ylös. Tie kierteli aluksi omenaviljelmien seassa ja ylempänä maisemassa vuorottelivat ikivanha kuusimetsä ja heinäsirkkoja vilisevät niityt. Mutkitteleva tie nousi jyrkästi aina 1600 metriin asti ja pääsin huipulle juuri pimeän laskeutuessa. Matkalla alas kymmenet tulikärpäset pörräilivät polun varrella ja laaksossa näkyvien kaupunkien valot väreilivät lämpimässä ilmassa. Lataus kovalle kaksiviikkoiselle oli nousussa.

-Olli

Tervehdys!

Valtavat tunnontuskat ja pitkittynyt sietämätön stressi vihdoin pakottivat minut takaisin bloginskriivailun pariin. Ystävät, syyttävät sormet sivuun! Puolivuotinen taukoni ei suinkaan johdu äkillisestä innostuksesta peukalon pyörittelyyn tai odottamattomasta menestyksestä navankaivuun saralla. Sormet ovat ravanneet raivokkaasti näppäimistöllä pitkin talvea ja kevättä gradun ja kandin merkeissä välillä jopa kiitolaukkaan yltyen, eikä tinkimätön opiskelijamoraalini sallinut pienintäkään taukoa työnteosta.

Merta näkyvissä! Tällä hetkellä sojotellaan Länsisatamassa auto piripintaan asti urheiluvälineillä pakattuna ja odotellaan vuoroa nousta laivaan. Suuntana on Alpit, tarkemmin Italia ja siellä pieni Lana niminen kylä. Laivalla ei pääse ihan perille asti, mutta Tallinnassa ollaan jo paljon lähempänä ja loppumatka ajetaan autolla. Muutamalla treeni-, lepi- ja pisutauolla matka kestää kolmisen päivää ja perillä ollaan maanantaina päivällä.

Ohjelmassa on vaatimattomasti kaksi viikkoa parasta mahdollista harjoittelua parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Kestävyyden ja hapenottokyvyn lisäksi harjoittelussa tullaan painottamaan erityisesti äärimmäistä kovuutta ja loistavat mahdollisuudet siihen tarjoaa mm. Passo di Gavia ja Passo dello Stelvio.

Tulen kirjoittelemaan kolme tai neljä henkeäsalpaavan kiinnostavaa blogimerkintää matkalta, jotka tullaan kaikki julkaisemaan ihan paikallismediassa asti. Lisäksi galleriaan on tulossa tulvimalla kuvia ja jopa videota. Joten pitäkää vaan läppärinkannet tiukasti ojossa ja pysykää kanavalla.

-Olli

Aateli Race jatkui tänään juoksulla ja rullahiihdolla. Tuloksia voitte tarkastella tästä osoitteesta: http://www.championchip.fi/skriptit/tulokset/index.asp?id=689

Toipuminen eilisestä kisasta onnistui hyvin ja meno jatkui saman tyylisesti kuin eilenkin. Juoksusta sain kakkos sijan n. 9 sekuntia Viktor Lövdalille hävinneenä, mutta eroa lähimpiin haastajiiin rullahiihtoa ajatellen sain kasvatettua. Rullahiihtoon pääsin starttaamaan n. puoli minuuttia kakkosena olevaa Heikkistä edellä.

Rullahiihto tuntui eliseen tapaan helpolta rullaradan ajan ja sain kasvatettua eroa perässä tuleviin. Pitkällä suoralla ja vaaran nousussa koin hieman vaikeuksia, mutta niitä taisi olla samalla lailla muillakin ja voitto tuli hyvällä n. puolentoista minuutiin erolla kakkoseksi tulleeseen Mattiin. Taisin vielä saada nimiini kisan nopeimman rullahiihtoajankin :)

Nyt leiri jatkuu melko teho painotteisesti täällä Vuokatissa loppuviikolle asti. Seuraava leiri on sitten Ylläksellä heinäkuun lopussa B-maajoukkueen kanssa. Sieltä sitten lisää blogeilua ellei jotain mullistavaa tapahdu tässä välillä...

-Lari-

Morjensta kaikille!

Leirillä ollaan taas! Tällä kertaa Vuokatin maaperällä B-maajoukkueen kanssa. Leiri alkoi eilen ja kestää sunnuntaihin. Itse joudun valitettavasti poistumaan lauantaina lounaan jälkeen, mutta treenithän jatkuu kotimaisemissa.

Tänään hiihdettiin Aateli racen ensimmäinen osa eli vaaran maili vapaalla. Oma hiihto oli helppoa ja vauhdinjako onnistui hyvin. Tuloksena päivän nopein aika 3,9 sekunnin erolla. Kunto tuntuu olevan mallillaan ja mieli luottavainen.

Huomenna Aateli racen mittelöt jatkuvat juoksullä ja vapaan rullakisalla. Tämän päivän tulokset täältä http://www.championchip.fi/skriptit/tulokset/index.asp?id=689

-Lari-